Another year over, a new one just begun

Niinhän siinä kävi että tuli uhottua liian aikaisin. 2010 yllätti takavasemmalta ja kiskaisi kuonoon niin että tuntui! Mikäpä siinä, uusi vuosi on aina mukava aloittaa jostain muualta kuin huipulta, onpahan jotain mihin pyrkiä. :D (Kädessäni saattaa olla minipieni kyltti. Tai sitten ei.)

Blogi on ollut hiljaa sillä minä olen ollut joulunvietossa. Kolme päivää pidempään kuin suunnittelin olevani. Armas äiree joutui lähtemään tapaniaamuna Taysiin ja viivähti siellä tiistaihin, joten tapaniksi suunniteltu kotiinlähtö ei oikein onnistunut jo siitä syystä, että iskä oli meiän kyyti. Plus tietty, iskä oli kipeenä kans.

Totta kai, kun viimein päästiin kotiin, sairastuin itse. Olin kovasti odottanut että pääsisin torstaina nörttikerhon kanssa katsomaan Doctor Who-jouluspesiaalia ja sit OLIN KIPEENÄ. Kiitti! Ja sama meno jatkui perjantaina, toki, joten ei sitten vietetty uudenvuodenaattoakaan em. kerhossa. Eikä ylipäätään missään muualla kuin kotona, näkyi meidän partsille sentään raketteja. Pumpum! Nyt, viimein, tauti alkaa vähän ehkä hellittää, yskä on yhä kurja ja nuha rasittava ja hengästyn aika välittömästi mutta saan sentään jo huidottua kaukosäätimellä läkähtymättä! :D Ei sujunut torstaina semmonen urotyö ollenkaan. Ääni vaan alkaa olla aika painuksissa. Kähhhhh!

Nyt on siis mennyt joulu joka ei tuntunut joululta ja uusivuosi joka ei tuntunut uudeltavuodelta ja yhtäkkiä onkin vain 2011 ja dedikset painavat päälle. Jonkunhan siis oli tarkoitus tehdä kouluhommia välipäivinä himassa, mutta joku ei sitten ollutkaan himassa. Nice, nice.

Mutta, se SYTYCK. Se sujui sentään miten kuten, koreografien kanssa oli jokunen erimielisyys mutta lopulta se meikänkin hieno popping & locking -taidonnäyte (tähän ei tule nyt possessiivisuffiksia koska "meikä" on ainakin mielestäni (onko tämä possessiivisuffiksi vai jokin muu pääte?) verrattavissa yksikön kolmannessa persoonassa olevaan tekijään) valmistui. About kaikki suunnitelmat osoittautuivat liian suuriksi, mutta koska haaste kerran valmistui viime metreillä siihen nähden, mitä mulla oli siihen aikaa käyttää, se taisi olla koko lailla sopivasti mitoitettu. Kauluri valmistui 22. joulukuuta, sinä päivänä kun lähdettiin joulua viettämään.

Tässä se nyt sitten on, hovikoreografini Norah Gaughanin tuntuu-kuin-juuri-minua-varten suunnitteleman mallin mukaan neulottu Buginarug.



Ei huono! Huomatkaa myös supersöpö blondi kuvassa. Pitäis valkaista tää vaan vielä kerran ja panna sitten hopeista väriä päälle ja toivoa että tulee hopea eikä valkoinen tai platina (nekin kyl käy) eikä mummolaventeli (not so hot).

Tämä kauluri on vaan Turussa ihan täysin, tyystin hyödytön. Syynä ovat nuo reiät, joita punosten ja keskipalikan väliin jää. Tätä mallia voi sellaisenaan käyttää siihen, että nousee taksista ja kävelee teatteriin tai fiinimpään ravintolaan sisään mutta ei kyllä juuri muuhun. Joten lähetän sen eräälle apinalle! Armas markster ehtikin jo kinuta tätä omakseen heti kun tämän aloitin.



Komeet napit ostin Va-Ritista Yliopistonkadulta. Se on kyllä oiva puoti, sinne tarvitsee vain piipahtaa ja sopivat napit löytyy varmasti.

Se Hex Coat Shrug joka oli tarkoitus saada valmiiksi kaksivuotispäiväänsä marraskuussa mennessä..ei ole valmis. Muuten ehkä jopa olisi, mutta MÄ HUKKASIN PUIKOT enkä oo kehdannut kysyä vaimolta onko meillä lisää. :D Tai olisin ehkä kehdannutkin mutta laiskotteleva puoleni heräsi välittömästi ja sanoi että no voi ei, eikö tästä tulekaan ny mitään, voi voi. Ja antoi olla. :D Vois ottaa sen tavoitteeksi että toi valmistuis ny mahdollisimman pian, mä haluan sen käyttöön! Se on huippu!

Kuitenkin, kisa ei ollut päässyt siis vielä kunnolla käyntiinkään kun koreografi Gaughan toi paikalle kaverin, koreografi Stephen Westin. Hra West yritti kovasti väittää, että haluan tämän kaulurin, mutta ei onnistunut vakuuttamaan minua aiheesta. Vielä silloin. Nyt musta tuntuu koko ajan vahvemmin että haluan tuon! :D

Tanssi alkoi vähän hitaasti meikän päässä. Huomatkaa erityisesti lopussa kaikuva häivähdys ylimielisyyttä! Se kostautui aika välittömästi ja rankasti, sillä se alkuvauhti hyytyi aika äkkiä. Tämä tosin johtui ei-neulonnallisista syistä joita en enää ees muista, koottuja selityksiä löytynee kyllä pitkin matkaa. Ja ihan päteviä sellaisia kans!

Ainakin siihen kului paljon kauluria neulomatonta aikaa, että neuloin sitä seiskaveikkapeittoa. Siis sitä, johon älyttömän upeat ja siistit ihmiset lähettivät mulle kasapäin lankaa ihan ilmaiseksi. Sain neulottua siihen ensimmäisestä palasta noin kolmanneksen, kun totesin, että neulon väärin. Ei se kuulu kääntyä noin loivassa kulmassa se nurkka! Aika hyvin olin kyllä onnistunut siihen nähden, että oli katsonut mallia vain Ravelryn projekteissa olleista kuvista, mutta pieleen meni kumminkin. Lähellä, lähellä, mutta ei aivan! Ja koska tässä ollaan geometrian äärellä, pitäs olla kyllä aika tasan eikä melkeen.

Peitto jäikin sitten häpeämään. Tuossa se on yhä, odottamassa että purkaisin sen pieleen menneen osuuden ja selvittäisin, miten se oikeasti pitikään tehdä. Pitää etsiä käsiinsä joku, olla on Elizabeth Zimmermannin Opinionated Knitter, toi ohje on meinaan siitä. Mutta mä neulon sen vielä! Ihan tasan varmasti neulon, siitä tulee upea ja sen neulominen on hauskaa.

Bonuksena vielä: mä tosiaan voitin hienoimman tanssikenkien esittelyn kisassa palkinnon! Jota en oo saanut vielä. :D Mut ehtii tässä, sovittiinkin emon kanssa että tän vuoden puolelle menee.

Se oli sitten siinä se SYTYCK 2010. Mulla oli oikein hauskaa, ja opin seuraavia uusia ja vähemmän uusia asioita:

- oikeastaan tykkään kaulureista (neuloin jo pari toistakin! toisen tosin vaimolle mutta silti!)
- blogia vois päivittää aina välillä
- GoogleReader on oikeestaan aika kätevä
- suunnitteleminen on edelleen aika turhanpäiväistä, vaikkakin kivaa puuhaa
- maailma on oikeastaan ihan jees paikka ja ihmiset enimmäkseen hyviä tyyppejä

Katotaan miten jaksan tätä blogia ny si päivittää ihan omillani. :D Kuvia ainakin on tulossa enemmän, jahka uusi kamera kotiutuu viikolla 2. Ihan ensimmäisenä pitää etsiä siitä säätö jolla saan kuviin haluamani mittasuhteet, kakkosen potensseja se olla pitää!

Laika kiittää ja kumartaa ja suuntaa kohti uusia haasteita. Ensimmäisenä, valkkaamaan ja tilaamaan ekstrasälää lankaklubipaketteihin! Lempipuuhaani, tehdä ostoksia muiden rahoilla. :D (Noin disclaimerina todettakoon, että en ota ekstroista voittoa klubeissa, enkä myöskään laske niiden osuutta maksusta voitoksi eli minun rahakseni - joten ostan ne klubilaisten rahoilla niille itelleen, jei!)