Procrastination station

Mistä mulle tuli yhtäkkiä tällainen kiire? En oo oikeasti ehtinyt tehdä oikeastaan mitään SYTYCK-harjoittelun eteen, kun oon säätänyt kaikkea muuta. Yliopisto ja runoilijan leikkiminen vievät aikaa, järjestötoiminta samoin, ja nyt oli kirjamessut ja ja ja.

Ja tilannetta ei varmaan kauheesti helpota se, että kehitän itelleni UUSIA deadlineja ihan ite koko ajan! Koska mullahan siis ei tietenkään ole muutakin tekemistä niin meninpä sitten saamaan ohjeidean Ullaan. Materiaalien dedishän on siis sunnuntaina. Kipin kapin ostamaan lankaa (matkalla kirjamessuille, tietty) ja kun aikanaan pääsee edustamasta himaan asti silmukat puikoille saman tien. Ja ohjetta ylös sitä mukaa kun neuloo ja enhän mä mitään mallitilkkua ehtinyt tehdä ja toivoa sopii että menee kerralla putkeen. Nyt oon yhden kerän neulonut ja hyvältä näyttää, lanka ainakin on superkivaa!

Sit sain viimein valmiiksi Shetland Harunini. Mulla oli kauhee ongelma tän huivin kanssa, kun en halunnut siitä keskustasta (mikä ON huivin body suomeksi, minä vaan kysyn!) sileää vaan pitsisen, mutta en tykännyt yhtään ohjeen pitsistä. Sitten, aikani kaaviota tutkailtuani, totesin että tässähän menee silmukat aika lailla samaan tahtiin kuin Shetland Triangle Lacessa - ainoa pitsimalli, jonka olen neulonut kohtalaisen kivuttomasti loppuun. Mikäpä siinä si!

Lankaakin sain hetken makustella, mutta sitten rouva toi kotiin upean keltaisen vyyhdin Sanguine Gryphonin Sapphoa. Siitä siis! Ja upea tuli, täytyy sanoa.



Totta kai tässä matkalla tuli kaikenlaista ongelmaa, ensimmäisenä tietty se että KYLLÄSTYIN ihan jumalattomasti koko kaavioon. Kuuden ekan toiston jälkeen huivi sai istua häpeämässä hyvän aikaa. Mutta sitten tuli Khan-con eli parhaimmillaan 9 tuntia aikaa neuloa. Pakkasin tämän mukaan sinne ja aloin posottaa. Toki ilta pimeni vuodenajan mukaisesti ikävän nopeasti, mutta uskollisen Nintendo DSi:ni valossa näki tiksuttaa jo umpituttua kaaviota. Tämä oli siis ongelma numero kaksi, tää pimeys.

Ongelma numero kolme. Kun olin viimein tikuttanut kymmenen toistoa mietin, että eikö jo riittäis yhyy. Mut päätin tehdä varoiksi vielä yhden, ettei vaan tuu liian pieni. No, tikutin sen yhdennentoista toiston ja sitten aloin neuloa reunuskaaviota. Huomasin matkalla, että olis kannattanut jättää body chartin viimeiset kaksi kerrosta väliin, mutta en jaksanut käydä korjaamaan. Eissemitään, eteenpäin rohkeasti, kunnes. Niin. Tulin keskisilmukan luokse ja huomasin, että kappas kummaa, reunuskaavio ei mee tasan. Tutkailin Harunin ohjetta tarkemmin, ja niinpä niin: lehtiä (eli body chartin toistoja) olisi pitänyt neuloa *parillinen* määrä, jotta reunuskaavio menee tasan. Purk purk sitten vaan, ja neulotaan VIELÄ YKSI HEMMETIN TOISTO. Mutta toisaalta, tällä kertaa tiesin jättää ne viimeiset sileät kerrokset neulomatta, jei.



Kahdentoista toiston kanssa reunus meni tasan, jei! Sitten kohta tulikin ongelma numero neljä: huivissa on miljardi kiljoonaa silmukkaa! Ei jaksa! Jumalauta! Typerä huivi ole jo valmis!

Valmistuihan se. Seuraa ongelma numero viisi. Päättely. Ohjeessa sanottiin, että jos on neulonut ohuella langalla, virkkauspäättely kannattaa tehdä kaksinkertaisella langalla. Mikäs siinä si. Mutta kun olen päätellyt vähän matkaa huomaan, että näyttääpä muuten sairaan rumalta. Purkamaan! Toka yritys yksinkertaisella langalla toimii oikein nätisti, enkä vieläkään ihan tajua, miksi käskettiin käyttää kaksinkertaista. Päättely on nätti, mutta kestää kaksi tuntia. Raaaah.

Kun huivi on viimein valmis onkin sitten ne kirjamessut eikä ehdi pingottaa. Ja sitten on se Ulla-ohje eikä ehdi pingottaa. Päätin nyt että TÄNÄÄN pingotan sen. Tulin juuri makkarista, pingottamasta, ja ei helkkari millanen projekti! Ensin pingotin sen toisen puolikkaan, mutta sitten kun aloin kattella toista puolta totesin että ei jukoliste tää on ihan killissä tää body. Uusiks män, tällä kertaa niin että pingotin ensin keskisilmukan suoraan ja sitten reunan summittain, kiskoen samalla keskiosaa auki. Paremmin meni. Sitten napsuttelin miljoonakiljoonaa ja kaksi neulaa virkkauslenkkeihin ja sit sama uusiksi toiselle puolen. Nyt, joku puolitoista tuntia myöhemmin, huivi on pingottumassa.



Ja on liian kapea suhteessa korkeuteen mun makuuni. Perskeles! On se silti tosi kaunis, pitää vaan toivoa että se menee kiltisti kaulan ympäri. Toista en kyllä neulo ihan heti, mutta se ei ole niinkään ohjeen syy ko mun oma henkilökohtainen ongelmani.

Seuraavaksi neulon kyllä kans huivin. Tahdon Lankakomeron 22 leavesin! Mulle! On lankakin jo valittu, tosin ostin just uuden langan josta taitaa sittenkin tulla ennemmin se. Vaikee päättää, tällaisia asioita!

Niinjoo, tän Harunin ja Ulla-neuleen (jonka pariin palaan nyt hetikohta taas, pitäs alkaa kavennuksia miettiä rah) lisäksihän mun pitäis saada kirjoitettua ohje Wonderyarns-klubilaisille. Mutta kun kuvaussessio on vasta huomenna niin ei mulla oo vielä mikään kiire, varsinkin kun ohje on jo testattu ja muotoiltu puolivalmiiksi.

Ja kyl mä oikeesti mietin sitä SYTYCK-haastettakin! Oon todennut, että mulla taitaa oikeesti olla sittenkin kiire, että ehkä ei mitään kauheen monimutkaista kannata vääntää. En ottanut jotenkin huomioon, että saadaan alottaa vasta parin viikon päästä! Ja marraskuussa on kauheesti järjestötoimintamenoa, koulujuttuja ja NaNoWriMo, niin että kiirettä pitää sillon kans. Kattoo ny, aattelin kyl treenata tässä vielä vaikka Stephen Westin modulaarikaulurilla. Ja pitäs neuloa yks Norahin takki shrug-pituisena loppuun, siinäkin on palasia!